Lieneekö syksyn pimeydestä johtuva juttu, mutta viime aikoina kaikki käsitöihin liittyvä on mennyt lähinnä pieleen. Harmitusta on ollut ilmassa, mutta nyt olen jäähdytellyt muutaman päivän ja valmis aloittamaan alusta uudelleen.

Ylempänä: valmis takakappale, joka on purettu ja aloitettu alusta

Alempana: melkein valmis sukka, joka on purettu ja aloitettu alusta


Yhtenä päivänä parantelin harmitustani opettelemalla vihdoin ompelukoneen käyttöä. Ompelukone toimii hyvin, ompelijassa sen sijaan on vielä parantamisen varaa... Jatkan harjoituksia ennen kuin uskallan koskea verhokankaisiin. Olen juuri nyt ihan varma, ettei käsityötunnilla ikinä opetettu miten ompeleeseen saa siistin päättelyjäljen. Voi myös olla, että se kerrottiin sillä tunnilla kun minulla oli asenneongelma (n.80% käsityötunneista) tai sillä tunnilla, kun olin saanut neuleen solmuun ja ajanut ompelukoneella sormen yli eikä enää jaksanut kiinnostaa (loput 20% käsityötunneista).

No, sinnikkäästi eteenpäin sanoi mummo lumessa. Olin saanut Tessiltä haasteenkin, joten tartun siihen lähipäivinä, kunhan ensin mietiskelen asiaa.