Kylmä lokakuinen päivä on omiaan uudelle lämpimälle neuletakille. Varsinkin jos se on vielä yksinkertainen, monikäyttöinen ja vihreä. Minun Ameliani kaulus on jostain syystä tiukempi kuin monilla muilla. Ei se kuitenkaan oikeastaan haittaa, varsinkin näin kauluspaidan kanssa se toimii mainiosti. Ensin kyllä tuli vähän 1800-lukuinen olo, kun itseäni peilistä katselin (ettei vain ihoa näkyisi, hui!).

Oravat eivät uskaltaneet tulla kovin lähelle, kun pyörin sopivaa kuvauspaikkaa etsimässä. Tässä neuletakissa on mukava olla. Sillä tavalla, että unohtaa sen olevan päällä. Toisaalta tuli kyllä myös mieleen, että näytän näissä kuvissa vähän joltain höpsähtäneeltä keijulta. Mutta kyllä sitä huonomminkin voisi mennä.

Täydelliset kukka-puu-napit löytyivät Koskikeskuksen käsityökaupasta. Toisena yksityiskohtana (tosin ei näköjään näissä kuvissa) on kauluksen sisäpuolelle ommeltu vihreä satiininauha. Estää toivottavasti lörpähtämistä ja tuo yksinkertaiseen ja rouheaan Ameliaan vähän luksuksen tuntua.

Amelia by Laura Chau (Ravelryssä)

Lanka: Anttila Silky Tweed, n.450g

Puikot: 4mm

Kyl tää on vaan kiva:)