Yhtäkkiä yllätti jonkun uuden kaipuu. Värien kaipuu turvallisen ruskean ja vihreän keskellä. Sekä vaatekaappiin että kotiin on salaa hiipinyt voimakkaita, kirkkaita värejä (lankalaatikkoon kyllä myös).

Elämää, iloa ja energiaa!

Pieninä annoksina oranssia, kepeää vihreää, keltaista, violettia... Se miltä sisällä tuntuu saa näkyä päällepäin. Joskus ystävien kanssa vitsailimme, että naisen elämä on siirtymistä kriisistä toiseen. Jatkuvaa prosessia siis, ja aina prosessien käännekohdissa syntyy jotain uutta.

Verhounelmia... uusi ompelukone pääsee kohta tositoimiin. En tiedä onko kellään muulla sitä ongelmaa, että sisäisen muutoksen pääseminen ulos asti kestää aikansa? En ole enää sama kuin muutama vuosi sitten, mutta nyt vasta se alkaa näkyä päällepäin.

Vuosia sitten kirpparilta löytyneet Arabian kupit löysivät kodin uuden hyllyn päältä. Tässä talossa on tänä syksynä nähty jopa sisustuslehti :0 Omassa kodissa on hyvä olla, niin kuin pitääkin.

Muuta viikonlopun aikana pohdittua: miksi kaikkien neuleohjeiden hihat ovat aina minulle liian suuria? Nimimerkki Amelian hihan kolmatta kertaa aloittanut.