Raikas elokuun ilta kutsui metsään seikkailemaan. Päätin samalla ottaa uusia kuvia kääriytymisvälineestäni: näissä se pääsee jo paremmin oikeuksiinsa:)

Satuin mukavasti osumaan sellaiseen metsän kolkkaan, jossa ei ollut muita liikkeellä, joten sain ihan rauhassa pyöriä automaattilaukaisijan kanssa ja pelästyä oravia. Oravat ovat nimittäin äänekkäämpiä kuin voisi kuvitella...

On se vaan mahtavaa asua ihan ison metsän lähellä. Milloin vain pääsee helposti mäntyjen keskelle vaeltelemaan. Männyt ovat ehdottomia lempipuitani:)

Lopuksi vielä viljaa. Ei tarvitse asua maalla, kun on oma lähiöpelto ihan nurkan takana:D Iloa elokuuhun itse kullekin!