Syksyhaaveita

Ollapa syksy. Pimeää, kylmää ja märkää. Joka päivä harmaata ja ikkunaan ropisevaa jäätävää sadetta. Pronssinhehkuista valoa, joka saa kaiken näyttämään vesivärimaalaukselta. Mutta sen sijaan ulkona hallitsee kevään kova ja armoton valo eikä ikinä tiedä mitä pitäisi laittaa päällä, että olisi sopivan lämmin.

Senkin takia oli ihanaa neuloa syksyn väristä lampaalta tuoksuvaa villaa, joka muistutti siitä, että keväät eivät ole ikuisia. Neulomisen jälkeen sormet olivat langasta mukavasti rasvaiset, joten ehkä samalla sai kaupan päälle käsihoidonkin?

Tästä projektista ei ole mitään ikävää sanottavaa. Neulominen oli ihanaa ja leppoisaa, kun malli oli niin yksinkertainen. Lanka oli täydellistä. Lopputulos palkitseva. Ainoa mitä muuttaisin olisi koko. Seuraavalla kerralla tekisin kerroksia vähän lisää, kun lankaakin olisi riittänyt.

Eihän tässä kenellekään mitään uutta ole. Revontuli ei ole suotta suosittu malli, jokin siinä vain toimii. Yksinkertaista kauneutta, jossa lanka ja neule ovat täydellisessä sopusoinnussa.