Olipa kerran nainen, jolla oli lankaa. Sitä oli aika paljon. Nainen oli myös pakkomielteinen järjestelijä, joten yhdessä laatikossa olivat kaikki ihanat langat, toisessa kaikki tavalliset langat ja kolmannessa jämälangat. Ongelma ei ollut langan määrä (ei tietenkään!) vaan se, että siinä ensimmäisessä laatikossa ei ollut tilaa uusille ihanille langoille. Niinpä nainen päätti, että pitäisi neuloa lankoja siitä ensimmäisestä laatikosta ja näin ollen siirtää ihanien lankojen pikkukerät siihen kolmanteen laatikkoon. Loistava suunnitelma!

Niinpä nainen päätti neuloa kaulahuivin. Yksinkertaisen, pehmeän, kauniin. Aloittaessaan nainen unohti, että inhoaa kaulahuivien neulomista ja on aivan liian kärsimätön neulomaan samaa niin pitkän pätkän putkeen. Niinpä lyhyehkön huivin neulomiseen kului järkyttävät kahdeksan kuukautta. Välissä nainen ehti myös unohtaa mallineuleen ja neuloi hyvinkin 15 senttiä ihan vääränlaista neuletta. Nainen oli kuitenkin myös laiska eikä jaksanut siitä välittää.

My So Called Scarf

Lanka: Manos del Uruguay Silk Blend, n.70g

Puikot: 4mm

Huivin valmistuttua nainen ei ollut tyytyväinen: lankaa oli edelleen liikaa, jotta sitä voisi kutsua jämälangaksi. Niinpä nainen päätti neuloa vielä ranteenlämmittimet, helpot ja aivottomat. Tosin koska nainen ei voinut sietää matematiikkaa eikä laskemista, joutui hän aloittamaan "helpon ja aivottoman" neuleensa kolme kertaa ennen kuin sai arvioitua sopivan määrän silmukoita. Lopputulokseen nainen oli kuitenkin varsin ihastunut, kun vielä löysi äidin nappien joukosta sopivat koristukset.

Ranteenlämmittimet

Lanka: Manos del Uruguay Silk Blend, n.20g

Puikot: 4mm

Tyytyväisenä nainen julisti langan lopun kuuluvan jämälankalaatikkoon ja kaiveli ihanien lankojen laatikosta seuraavaa ihanuutta neulottavaksi.

Sen pituinen se (ainakin toistaiseksi...).